Kaunon Sukkela "Supi"
VIRTUAALIHEVONEN / A SIM-GAME HORSE
Rotu: Suomenhevonen
Sukupuoli: Ruuna Säkäkorkeus: 157cm Väri: Rautias Syntynyt: 01.03.2017 Ikä: 8-vuotias (Satunnainen ikääntyminen) |
Kasvattaja: Kaunovaara
Omistaja: Venla & Mikael Ahdesmäki (VRL-14657) Rekisterinumero: VH17-018-0836 Koulutustaso: Helppo A Painotuslaji: Kouluratsastus Hoitaja: ? |
Saavutukset
Luonnekuvaus
Kaunon Sukkela syntyi talliin hyvin toivottuna vaan ei toivotun värisenä. Lainasimme tammaa Susirajasta toivoen erikoisen värisen emän periyttävän lapsokaiselle jotain ihanaa. Ei tullut mitään erityistä, mutta ihana siitä tuli silti. Sukkela sai nimen heti synnyttyään, se nimittäin sukelsi maailmaan hyvinkin sukkelasti ja oli jaloillaan ennen kuin ehdin edes kunnolla älytä pikkuvarsan olevan ulkona. Yhtä hämmästyneeltä tuntui emäkin kun Sukkela halusi jo maitobaariin eikä hoiperellut turhia ympäriinsä. Ruuna on siis ollut todellakin alusta asti valmis seikkailuihin ja tottunut menemään päätä pahkaa uusiin paikkoihin. Välillä oikein naurattaa ruunan utelias luonne. Se ei pysähdy vaikka jotain uutta olisi edessä. Se tutki ensimmäisinä päivinään niin ihmiset, eläimet kuin autotkin. Otti se kosketusta niin sähköaitaan kuin tavalliseenkin. Sukkela on ollut myös hyvä oppimaan uutta. Se mutustaa hetken uusia asioita kunnes nielee ne, mutta sisäistää yleisesti uudet opit suht nopeaan. Ei tarvitse montaa kertaa päätään lyödä seinään kun Sukkela on jo todistanut oppineensa uuden jutun. Helposti se oppii myös huonot tavat, kavereilta varsinkin. Täytyy katsoa vähän sen perään ettei pistä pahatapaisen karskin orin matkaan vaan mieluummin nuorten kaverusten keskelle, jolloin pahat tavat eivät ole ehtineet juurtua syvälle kavereihin.
Sukkela on perinyt emältään hieman nirppanokkaisuutta. Lähinnä ruuna on nirppana sen suhteen mistä kohtaa saa milloinkin harjata. Jos kohta on huono antaa Sukkela napakasti suoraa palautetta irvistämällä. Koskaan se ei ole napannut ketään hampailla, ei onneksi oppinut sitä pienenä. Kavereilta ruuna on kuitenkin oppinut monta huonoa tapaa. Ruuna kolistelee aamupala-aikana samassa rytmissä pahimpien häiriköiden kanssa. Ja on Sukkela oppinut myös juoksemaan karkuun tarhassa. Kiinnotto ei ole helpoin homma, mutta sujuu viimeistään ruunan jäädessä yksin tarhaamaan. Silloin tulee kiire kun ei pientä puttea voi jättää yksin kun sudet voivat hyökätä. Sukkela sukeltaa varjoaan nopeammin tallin uumeniin ja vaikka ilman talutusta suoraan omaan karsinaan.
Ratsuna Sukkela on meidän onneksi säilyttänyt varsamaisen uteliaisuutensa. Uuden oppiminen ei ole koskaan ollut ongelma. Vanhojen tapojen unohtaminen vie enemmän aikaa joten vääriin oppeihin ei ole Sukkelan kanssa varaa. Laiskuutta ruunasta löytyy ripauksen verran eli ratsastaja ei pääse helpolla. Automaatiot on unohdettava Sukkelan kohdalla. Se tarjoaa helposti oppejaan, muttei välttämättä oikeissa kohdissa. Ratsastajan matkustaessa huolimattomasti selässä kulkee Sukkela just niin kuin se haluaa ja luulee tekevänsä kaiken oikein. Napakka ratsastaja saa ruunasta irti huomattavasti enemmän. Se antaa paljon kun oikea sävel löytyy. Mikään kympin ruuna Sukkela ei koulukisoissa ole, mutta saa ihan hyviä pisterivejä. Ravissa homma välillä lässähtää ja ruunasta tulee vetelää nuudelia. Laukka-askel on reipas ja voimakas. Helposti työstettävin Sukkela onkin nimenomaan laukassa. Ravissa sen kanssa joutuu tekemään todella kovasti töitä ja toistamaan samanlaista treeniä rituaalinomaisesti.
Uteliaisuutensa vuoksi Sukkela on helppo kuskattava eikä sen käytös juuri eroa kotioloista. Kyllä ruuna pysyy paremmin hereillä, mutta ei hypi seinille vaikka kohtaisi uusia tilanteita. Kengittäjä ja eläinlääkäri eivät aina diggaile Sukkelasta. Ruuna nimittäin tuppaa olemaan heitä kohtaan epäileväinen ja vaikeuttaa toimenpiteitä nokkelilla tempauksilla. Kengittäjä ei meinaa saada ruunaa pysymään kolmella jalalla olematta itse neljäs jalka. Eläinlääkärin käynnit ovat Sukkelalle kamalampaa kuin yksin tarhaaminen. Ruuna joudutaan rauhoittamaan jo ennen eläinlääkärin saapumista paikalle. Jos eläinlääkäri on ehtinyt paikalle ennen tätä on Sukkelaa mahdotonta rauhoittaa. Se taistelee kaikkia lääkkeitä vastaan..
© rukkanen
Sukkela on perinyt emältään hieman nirppanokkaisuutta. Lähinnä ruuna on nirppana sen suhteen mistä kohtaa saa milloinkin harjata. Jos kohta on huono antaa Sukkela napakasti suoraa palautetta irvistämällä. Koskaan se ei ole napannut ketään hampailla, ei onneksi oppinut sitä pienenä. Kavereilta ruuna on kuitenkin oppinut monta huonoa tapaa. Ruuna kolistelee aamupala-aikana samassa rytmissä pahimpien häiriköiden kanssa. Ja on Sukkela oppinut myös juoksemaan karkuun tarhassa. Kiinnotto ei ole helpoin homma, mutta sujuu viimeistään ruunan jäädessä yksin tarhaamaan. Silloin tulee kiire kun ei pientä puttea voi jättää yksin kun sudet voivat hyökätä. Sukkela sukeltaa varjoaan nopeammin tallin uumeniin ja vaikka ilman talutusta suoraan omaan karsinaan.
Ratsuna Sukkela on meidän onneksi säilyttänyt varsamaisen uteliaisuutensa. Uuden oppiminen ei ole koskaan ollut ongelma. Vanhojen tapojen unohtaminen vie enemmän aikaa joten vääriin oppeihin ei ole Sukkelan kanssa varaa. Laiskuutta ruunasta löytyy ripauksen verran eli ratsastaja ei pääse helpolla. Automaatiot on unohdettava Sukkelan kohdalla. Se tarjoaa helposti oppejaan, muttei välttämättä oikeissa kohdissa. Ratsastajan matkustaessa huolimattomasti selässä kulkee Sukkela just niin kuin se haluaa ja luulee tekevänsä kaiken oikein. Napakka ratsastaja saa ruunasta irti huomattavasti enemmän. Se antaa paljon kun oikea sävel löytyy. Mikään kympin ruuna Sukkela ei koulukisoissa ole, mutta saa ihan hyviä pisterivejä. Ravissa homma välillä lässähtää ja ruunasta tulee vetelää nuudelia. Laukka-askel on reipas ja voimakas. Helposti työstettävin Sukkela onkin nimenomaan laukassa. Ravissa sen kanssa joutuu tekemään todella kovasti töitä ja toistamaan samanlaista treeniä rituaalinomaisesti.
Uteliaisuutensa vuoksi Sukkela on helppo kuskattava eikä sen käytös juuri eroa kotioloista. Kyllä ruuna pysyy paremmin hereillä, mutta ei hypi seinille vaikka kohtaisi uusia tilanteita. Kengittäjä ja eläinlääkäri eivät aina diggaile Sukkelasta. Ruuna nimittäin tuppaa olemaan heitä kohtaan epäileväinen ja vaikeuttaa toimenpiteitä nokkelilla tempauksilla. Kengittäjä ei meinaa saada ruunaa pysymään kolmella jalalla olematta itse neljäs jalka. Eläinlääkärin käynnit ovat Sukkelalle kamalampaa kuin yksin tarhaaminen. Ruuna joudutaan rauhoittamaan jo ennen eläinlääkärin saapumista paikalle. Jos eläinlääkäri on ehtinyt paikalle ennen tätä on Sukkelaa mahdotonta rauhoittaa. Se taistelee kaikkia lääkkeitä vastaan..
© rukkanen
Sukutaulu
i. Suikuri | ii. Sulivari | iii. Salavan Kavala |
iie. Lillin Mahonia | ||
ie. Selma | iei. Herra-Sella | |
iee. Ruusuangervo | ||
e. Helike Huura | ei. Elmeri Helmeri | eii. Velmeri |
eie. Huudon Helmi | ||
ee. Kylmäsydän | eei. Syyssadetaika | |
eee. Kirkaskatse |
Jälkeläiset
17.06.2017 - Kaunon Suukotti, e. Vilikutti
16.08.2017 - Kaunon Severi, e. Harmonian Suffeli
09.09.2017 - Karmelia, e. Karmelli
08.10.2017 - Kaunon Marianne, e. Vähäpellon Marenki
15.10.2017 - Kaunon Sulonen, e. Runon Vilskeriina
16.08.2017 - Kaunon Severi, e. Harmonian Suffeli
09.09.2017 - Karmelia, e. Karmelli
08.10.2017 - Kaunon Marianne, e. Vähäpellon Marenki
15.10.2017 - Kaunon Sulonen, e. Runon Vilskeriina
Kilpailuhistoria
Kouluratsastus taso 5/4 | Tahti ja irtonaisuus 1052.23p | Kuuliaisuus ja luonne 920.51p
KRJ
|
Villit kouluratsastuskilpailut
|
Päiväkirja
1. Vieteriukko // kirjoittanut vrl-14657 // 288 sanaa
Supin naaman vääntyillessä itään ja länteen harjasin sen rautiaan karvan puhtaampaan päin. Aamulla ruokia hevosille viedessäni Supi oli ollut vielä hevosen näköinen, mutta palatessani myöhemmin ruunaa hakemaan en ollut enää tunnistaa sitä. Pihatossa ei olisi pitänyt olla enää kovin suuria mutaläikkiä, mutta jossain tuo hölmöläinen oli käynyt pyörähtämässä.
Satulavyön kanssa kamppailtuamme kolmatta maailmansotaa, pääsin viimein taluttelemaan Supin kentälle. Raikas aamuilma henkäili navakasti järveltä päin noustessani vieteriukon selkään. Ruunalla tuntui olevan poikkeuksellisen energisellä tuulella patistaessani sen liikkeelle. Hyvä ettei aloitettu saman tien laukkatehtävillä! Sepe tuli rauhassa hölkyttelemään ja seurailemaan menoa kentälle Miksun päästäessä lammaskolmikkomme vapaalle jalalle. Työskentelimme ruunan kanssa paljon pääty-ympyrällä ja teimme erilaisia harjoituksia tempovaihteluihin liittyen. Kesken liikutuksen Mari ilmestyi tallista Karrin kanssa.
"Haluutko laahustella menemään siellä kentällä vai tuukko meiän seuraks maastoon?" Mari huikkasi pidellen rennosti kiinni Karrin ohjista.
"No hei joo! Me tullaan mielellään vähän loppuverkkailee kyl teiän seuraks", totesin hymyillen ystävälleni ja hidastin Supin käyntiin.
Mari istui alta aika yksikön jo Karrin satulassa ja Miksun ohi ratsastaessamme huikkasin tälle tiedoksi, että pitää paikat pystyssä. Suuntasimme raviradan takaiseen ylämäkeen ja Supi tuntui innostuvan vain entisestään. Käännyimme mäen jälkeen heti laukkapätkälle, jolla Mari johdatti Karrin kanssa. Supi hieman närkästyi, ettei saanut kaahailla edellä menemään, mutta lopulta se tyytyi kohtaloonsa. Karri tuntui ainakin nauttivan menossa katsellessani takaa päin kuinka se viskoi päätään sen verran kuin Mari antoi. Lopetimme laukan pellon laidalle, josta oikaisimme ojan kautta autotielle. Suuntamme lähti kotiinpäin ravin tahdissa. Hannele kuokki ahkerana kukkapenkkiään talonsa edustalla ja virkeänä toivotti hyvät päivät ohitse mennessämme.
Palattuamme Marin kanssa tallille laitoin Supin pika pikaa pois ja suuntasin sisälle kokkailemaan. Hilma vinkui jo nälkäänsä laskiessani pannua liedelle.
"Aloitan just tän ruuan teon tässä", totesin hieman närkästyneenä tyttärelleni, joka kiemurteli sohvalla esittäen nälkäkuolemaa. Lopulta ruokakin saapui pöytään ja päivä jatkui energiaa täynnä.
~ Venla
Satulavyön kanssa kamppailtuamme kolmatta maailmansotaa, pääsin viimein taluttelemaan Supin kentälle. Raikas aamuilma henkäili navakasti järveltä päin noustessani vieteriukon selkään. Ruunalla tuntui olevan poikkeuksellisen energisellä tuulella patistaessani sen liikkeelle. Hyvä ettei aloitettu saman tien laukkatehtävillä! Sepe tuli rauhassa hölkyttelemään ja seurailemaan menoa kentälle Miksun päästäessä lammaskolmikkomme vapaalle jalalle. Työskentelimme ruunan kanssa paljon pääty-ympyrällä ja teimme erilaisia harjoituksia tempovaihteluihin liittyen. Kesken liikutuksen Mari ilmestyi tallista Karrin kanssa.
"Haluutko laahustella menemään siellä kentällä vai tuukko meiän seuraks maastoon?" Mari huikkasi pidellen rennosti kiinni Karrin ohjista.
"No hei joo! Me tullaan mielellään vähän loppuverkkailee kyl teiän seuraks", totesin hymyillen ystävälleni ja hidastin Supin käyntiin.
Mari istui alta aika yksikön jo Karrin satulassa ja Miksun ohi ratsastaessamme huikkasin tälle tiedoksi, että pitää paikat pystyssä. Suuntasimme raviradan takaiseen ylämäkeen ja Supi tuntui innostuvan vain entisestään. Käännyimme mäen jälkeen heti laukkapätkälle, jolla Mari johdatti Karrin kanssa. Supi hieman närkästyi, ettei saanut kaahailla edellä menemään, mutta lopulta se tyytyi kohtaloonsa. Karri tuntui ainakin nauttivan menossa katsellessani takaa päin kuinka se viskoi päätään sen verran kuin Mari antoi. Lopetimme laukan pellon laidalle, josta oikaisimme ojan kautta autotielle. Suuntamme lähti kotiinpäin ravin tahdissa. Hannele kuokki ahkerana kukkapenkkiään talonsa edustalla ja virkeänä toivotti hyvät päivät ohitse mennessämme.
Palattuamme Marin kanssa tallille laitoin Supin pika pikaa pois ja suuntasin sisälle kokkailemaan. Hilma vinkui jo nälkäänsä laskiessani pannua liedelle.
"Aloitan just tän ruuan teon tässä", totesin hieman närkästyneenä tyttärelleni, joka kiemurteli sohvalla esittäen nälkäkuolemaa. Lopulta ruokakin saapui pöytään ja päivä jatkui energiaa täynnä.
~ Venla